Hyvät vuorovaikutustaidot ovat yksi keskeinen taitolaji ihmisen elämässä, olimme me sitten kotona, työpaikalla, harrastuksissa, hoitamassa juoksevia asioita, kaupassa, ravintolassa, junassa tai lääkärin vastaanotolla. Ihan missä tahansa tilanteessa, jossa kohdataan toinen ihminen. Se, miten me kulloinkin kohtaamme toisen ihmisen, on aina meidän oma päätöksemme.
Lähtökohtana ovat aina
omat arvomme, asenteemme ja uskomuksemme.
Oma tapamme ajatella ja tarkastella maailmaa.
Kaikkeen vuorovaikutukseen vaikuttaa aina myös tilanne, eli mitä kulloinkin tapahtuu. Hyvä tilannetaju onkin siksi tärkeä osa hyvää vuorovaikutusta.
Vuorovaikutustaidot ja tilannetaju yhdessä määräävät pitkälti sen, miten kukin vuorovaikutustilanne etenee ja sujuu.
Kaikki me tiedostamme, että vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä kaikille. Me tiedostamme myös, minkälaista hyvä vuorovaikutus noin periaatteellisesti on. Silti törmäämme jatkuvasti erilaisiin haasteisiin vuorovaikutustilanteissa, mm.:
• erilaiset väärinkäsitykset sekoittavat asioita
• asioita jää kokonaan tekemättä tai asioita tehdään päällekkäin
• ”nolot” tai muuten epämiellyttävät vuorovaikutustilanteet hermostuttavat
• tuli sanottua asia ”vähän rumasti” työkaverille
• joku hermostuu yhtäkkiä ja yllättäen, emmekä tiedä, miten hoitaa tilanne
• emme koe tulevamme kuulluiksi
• emme kenties myöskään saa ihmisiä ymmärtämään, mitä tarkoitamme
Näistä herää usein monia kysymyksiä:
• mikä vuorovaikutuksessa voi olla niin vaikeaa?
• miksi jokin vuorovaikutustilanne onnistuu ja toinen ei?
• miten ja miksi hyvää tarkoittava ele tai ilmaisu voi jostakin toisesta tuntua loukkaavalta?
• miten ihmeessä tässä nyt taas kävi näin?
Yksi kysymys on tässä kohtaa ylitse muiden:
Onko sinun Minä Vuorovaikuttajana Oy kunnossa?
Kaikki vuorovaikutuksessa lähtee siitä, miten suhtaudut mm.
• itseesi,
• muihin ihmisiin,
• erilaisiin tilanteisiin,
• eri asioihin ja
• mitä tästä kaikesta ajattelet.
Kaikki vuorovaikutustilanteet – niin onnistuneet kuin vähemmän onnistuneet – ovat siten ja ensisijaisesti oman ajattelusi tulosta. Sanotaan, että vuorovaikutuksessa ei ole epäonnistumisia. On vain lopputulemia. On myös sanonta, että ”vuorovaikutus alkaa jo ennen vuorovaikutusta”. Se pitää hyvin paikkansa, koska se, mitä ajattelet ennen vuorovaikutustilannetta, luo pohjan itse vuorovaikutustilanteelle. Päätös on sinun. Ajattele siis hyvin!
Arvot, asenteet ja uskomukset luovat pohjan omalle ajattelullesi ja toiminnallesi
Pohjan ajatuksillesi ja toiminnallesi luovat omat arvosi, asenteesi ja uskomuksesi:
• Arvo tarkoittaa sitä, mikä työssäsi / elämässäsi on tärkeää (esim. ”rehellisyys”).
• Asenne taas syntyy, kun arvoon liitetään tunne, eli miten suhtaudut asioihin (”En pidä epärehellisistä ihmisistä” tai ”Pidän rehellisistä ihmisistä”).
• Uskomus, eli oma totuutesi asiasta syntyy em. pohjalta siitä, kun vahvistat asennettasi riittävästi toistamalla sitä säännöllisesti (”Epärehelliset ihmiset eivät koskaan puhu totta” tai ”Meidän yrityksemme toimii aina avoimesti ja rehellisesti”).
Tunnista kannustavat ja rajoittavat uskomuksesi
Uskomukset voivat olla luonteeltaan kannustavia tai rajoittavia. Esimerkiksi uskomus: ”Minä olen taitava ja osaava” on hyvä ja kannustava uskomus, josta kannattaa pitää kiinni. Etsi myös tällaisia lisää omasta ajattelustasi ja vahvista niitä toistamalla niitä säännöllisesti ja mantran kaltaisesti.
Mitä enemmän tunnistat kannustavia uskomuksia omassa ajattelussasi, sitä parempi. Listaa niitä itsellesi talteen sitä mukaa, kun tunnistat niitä. Ne antavat sinulle voimaa ja itseluottamusta eri vuorovaikutustilanteissa.
Jos taas tunnistat ”minä en osaa…”, ”minä en ole hyvä…”, ”minulla ei ole…”- alkuisia uskomuksia, ovat ne usein sinua ja toimintaasi jollakin tavalla rajoittavia.
Rajoittavien uskomusten osalta sinun kannattaa miettiä, miten niitä kannattaa ajatella, jotta ne muuttuisivat kannustavammiksi. Listaa siis niitäkin talteen ja mieti, mitä se uskomus haluaa sinulle kertoa ja miten sinun kannattaa asiaa jatkossa ajatella.
Vinkki rajoittavan uskomuksen työstämiseen:
Ajattele jotakin rajoittavaa uskomustasi, esim. ”En osaa laulaa”. Lisää perään sana ”vielä” ja tunnustele, miltä uskomus sen jälkeen tuntuu.
”En osaa laulaa – vielä.”
”En ole hyvä pyytämään kauppaa – vielä.”
”Minulla ei ole riittävää osaamista – vielä.”
Mitä huomaat ajattelussasi? Mikä kenties muuttui?
Uskomuksilla on myös paljon piilo- ja kätköpaikkoja omassa ajattelussamme, mitä emme aina edes itsekään tunnista. Ne vain ilmestyvät esimerkiksi seuraavanlaisissa tilanteissa ja yhteyksissä:
• toistuvat tilanteet ja reaktiot (esim. ärsyttää aina, kun joku myöhästyy)
• omaa toimintaa rajoittavat asiat (”Ei tässä iässä nyt enää voi…”)
• erilaiset henkilökohtaiset säännöt (”Ei saa itkeä/nauraa/laskea leikkiä”…)
• asiat, jotka on sulkenut elämästään pois (esim. lepo, terveys, taloudellinen toimeentulo)
• asiat, joista ei uskalla edes haaveilla (onnistuminen, menestyminen)
• oppimiseen/osaamiseen liittyvät asiat (”Minulla ei ole matikkapäätä/pallosilmää/käden taitoja”)
Jos uskot, ettei sinulla ole uskomuksia, on sekin oikein hyvä uskomus!
Uskomuksia löytyy siten jokaiselta. Ne perustuvat aina omaan elämänkokemukseen ja ovat muodostuneet pitkin matkaa elämän varrella. Tärkeää onkin tunnistaa niiden luonne ja vaikutukset omaan toimintaan. Uskomukset kun näkyvät aina konkreettisesti myös vuorovaikutustilanteessa.
Siten korostuukin oman ajattelun voima:
kannattaa ajatella, miten kannattaa ajatella.
Kun löydät vastauksen ja tiedät, miten sinun kulloinkin asioista kannattaa ajatella, löydät aina oikean näkökulman erilaisiin vuorovaikutustilan-teisiin – myös yllättävissä ja haasteellisissa tilanteissa. Saat näin luotua itsellesi hyvän henkisen tilan, jolloin erilaiset vuorovaikutustilanteet sujuvat entistä paremmin.
Pareton 20/80 -sääntö pätee myös ajattelussa ja uuden tiedon vastaanottamisessa.
Mistä ajatus käytännössä syntyy? Aivotutkimuksen mukaan ihminen pystyy aistikanavien kautta ottamaan vastaan 20% uutta tietoa ja informaatiota. Loput 80% tulee omasta kokemuksesta, mikä on jokaisen oman elämän aikana muodostunut. Se koostuu juurikin arvoista, asenteista ja uskomuksista, jotka ovat muodostuneet elämän aikana meille jokaiselle omiksi totuuksiksi. Ne yhdessä muodostavat tilanteessa kuin tilanteessa sen ajatuksen, jonka voimalla ihminen reagoi asioihin ja toimii käytännössä.
Mitä tämä tarkoittaa ihan käytännössä ja selkeällä suomen kielellä? No, sitä, että ihminen on erittäin taitava vetämään johtopäätöksiä – oman maailmansa ja kokemansa kautta. Tällöin me mieluummin tulkitsemme asioita kuin havainnoimme niitä. Se tapahtuu salamannopeasti mielessämme. Me teemme sitä tiedostamattoman mielen tasolla ja koska ”sovellamme ” asioita käytäntöön oman 80% kautta. Hyvä vihje tässä kohtaa onkin:
Tee enemmän havaintoja ja vähemmän tulkintoja!
Mikä on siis havainnon ja tulkinnan ero? Havainto on neutraali toteaminen asioista, esim. ”Tässä huoneessa on kaksi ikkunaa, verhot, pöytä ja 6 tuolia”.
Tulkinta taas on oma suhtautuminen ja merkityksen luominen neutraaleille toteamuksille, esim. ”Tässä huoneessa on vain 2 pientä ja likaista ikkunaa, tylsät verhot, hirveä punainen pöytä ja 6 epämukavaa tuolia. – Kamala kokonaisuus!”
Havaintojen ja tulkintojen suhteen kannattaa olla siis tarkkana, sillä mielikuvien muodostumisessa puhuu jokaisen vankkaan kokemukseen perustuva, oma omaksuttu ja opeteltu totuus.
Hyvä vuorovaikutus on monen tekijän summa
Kuten huomaamme, hyvä vuorovaikutus on lopulta monen tekijän summa. Yksi keskeinen osa on itsetuntemus ja -ymmärrys, miten toimit missäkin tilanteessa ja mikä on kussakin tilanteessa sinua ohjaava ajatus. Ajattelu on myös taitolaji. Siksi myös omaa ajatuksia kannattaa harjoitella, aivan kuten muitakin taitoja. Kun tunnistat oman ajattelusi kiemuroita, osaat erottaa sieltä jyvät akanoista. Vahvistaa vahvuuksiasi ja kehittää muilta osin itseäsi entistä parempaan.